Loppua kohti tuntuu vähenevän myös nämä mun kirjoittelut. Mutta koska tein tämän blogin suurelta osin myös itseäni varten, että voin myöhemmin (mahdollisen seuraavankin raskausden aikana) muistella, että minkälaisia tuntemuksia missäkin vaiheessa oli, niin koitanpa taas kirjata hieman parin viime viikon tapahtumia.

Yksi neuvola meillä jäi välistä, kun auto hajosi juuri edellisenä iltana, ja oli korjaamolla sitten kun olisi neuvolaan pitänyt mennä. Sain kuitenkin sitten uuden ajan saman viikon perjantaille, 22.1.

Mun verenpaineet oli edelleen pysyneet aika korkeina, olen niitä kotona siis mittaillut neuvolasta lainatulla mittarilla.Lisäksi mulla oli ilmennyt aika paljon pistävää ylävatsakipua. Joten näiden oireiden, sekä vauvan perätilan vuoksi sain lähetteen äitiyspolille.

Kutsu tulikin seuraavalla viikolla, torstaiaamuna oli aika klo. 8. Samana päivänä kuin olisi ollut mun viimeinen neuvolalääkäri, jonka nyt sitten peruin. Kutsussa sitten lukikin että aika on perätilan kääntöyritykseen, vaikka neuvolassa minulle oli sanottu, että tällä kerralla perätarjonta vain tarkastettaisiin, ja kääntöä yritetäisiin myöhemmin. Lisäksi kirjeessä luki, että isä ei pääse mukaan toimenpidehuoneeseen, ja mulle meinasi iskeä paniikki, koska olin kuullut että se kääntäminen sattuu.

No, sitten torstaina aamuvarhain lähdettiin päksiin. Parkkipaikka löytyi heti, ja vielä synnäriä lähimmältä parkkipaikalta. Ja sisälläkin päästiin melkein  samantien käyrälle. Jossain kohtaa joku hoitaja kävi kertomassa, että lääkärit saapuvat paikalle vasta puoli yhdeksältä. Ja jossain kohtaa meistä tuntui että meidät oli unohdettu, sillä loppujen lopuksi makasin siinä yli tunnin. No, lopulta meidät päästettiin sieltä pois, ja kohta pääsinkin jo toimenpidehnuoneeseen.

Lääkäri oli aivan ihastuttava. Selitti kaikki asiat rauhallisesti ja ystävällisesti, sekä todella yksityiskohtaisesti. Heti alkuun käytiin läpi mun verenpainemittaukset, ja yläpaine (170 hujakoilla) oli ollut aivan liian korkea, alapaine (100 pinnassa)  korkea, mutta ei ihan hälyyttävän rajan yli. Kuitenkin tuo yläpaine oli jo sellainen, että vaatii lääkityksen.

Seuraavaksi käytiin läpi tämä perätila-asia, ja hän kysyi heti, olenko miettinyt mitä jos vauva ei käänny. Sanoin, että siinä tapauksessa haluaisin  suunnitellun sektion. Lääkäri sanoi, että koska olen ensisynnyttäjä, sitä minulle olisikin ehdotettu. Hän kertoi vielä kaikki perätilasynnytykseen (alateitse) liittyvät riskit, ja mikä kaikki ensisynnyttäjällä lisää riskejä. Seuraavaksi hän ekrtoi minulle kaikki sektioon liittyvät riskit. Edelleen valitsin sektion. Lopuksi hän kertoi minulle vielä kääntämisyritykseen liittyvät riskit.

Sitten vauva ultrattiin. Vauvan peppu oli todella alhaalla. lääkärillä tuntui olevan vaikeuksia löytää jalkojen asentoa sieltä pepun alta, kun ilmeisesti vauvan peppu on tosi syvällä lantiossa, ja tavallaan jossain häpyluun alla. Vauvan pää oli tuossa navan kohdilla, selkä mun vatsan oikealla puolella, ja sitten loppujen lopuksi selvisi, että jalat on koukussa pyllyn alla, lääkäri puhui ns. pakarajalasta. Vauvalle tehtiin painoarvio, tällä kertaa se oli 2663g, eli edellisen ja tämän perusteella kasvaa keski- ja alakäyrän välillä. Hyvän kokoinen, mutta ei mikään suuri siis. Kaikki istukan virtaukset, sekä vauvan vyötärönmitta olivat kunnossa. Eli vauva tuntuu saavan kaiken tarvitsemansa. Ainoa pikkuinen huolenaihe oli se, että lapsivettä on hiukan vähänlaisesti. Vielä normaalin rajoissa, mutta näin aikaisille viikoile kuulemma vähäinen määrä. Lapsiveden vähäisestä määrästä johtuen myös kääntymisen onnistuminen oli aika epätodennäköistä, mutta lääkäri päätti kuitenkin yrittää.

Vauvan pylly oli tosi tiukassa, mutta lopulta se saatiin nousemaan, aikansa lääkäri yritti houkutella vauvaa kääntymään, mutta ihan kuten arvasinkin, ei se mihinkään kääntynyt. Toimenpide ei sattunut lainkaan, eikä oikeastaan tuntunut edes inhottavalta. Vähän väliä minulle sanottiin, että sano heti jos tuntuu pahalta. Hoitaja ja lääkäri olivat todella mukavia!

Vauva siis päätti ettei käänny. Näin ollen meillä on sektio edessä. Toimenpiteen jälkeen mentiin vielä puoleksi tunniksi käyrälle katsomaan että vauvalla varmasti on kaikki edelleen kunnossa. Ja tämän jälkeen kävin verikokeissa raskaustoksemian varalta, ja pääsin viimein aamupalalle. (Toimenpidettä ennen piti olla kuusi tuntia syömättä ja juomatta, mahdollisen sektion varalta.) Aamupalan jälkeen mentiin sitten keskustelemaan tarkemmin sektioajasta.

Sektioaika varattiin alustavasti, mutta koska lapsivettä oli niukasti, haluaa lääkäri vielä varmistaa lapsiveden määrän enenn kuin sektiopäivä lopullisesti lyödään lukkoon. Ensi torstaina menemme siis kontrolliultraan, ja lapsiveden määrästä riippuen sektiopäivää saatetaan vielä aikaistaa.

 

Sitten muita raskausajan tuntemuksia. Selkäkivut ei ole olleet mun mielestä enää yhtä pahoja. Häpyluuhun sattuu toisinaan enemmän kuin ennen. Vatsa on alkanut taas toimia hyvinkin liukkaasti. Viikkoon ei ole enää ollut hitaasta suolentoiminnasta tietoakaan, päinvastoin. Olen kuullut että vatsan toiminnan kiihtyminen tässä viimeisillä viikoilla on aika yleistä, ja hyvä vaan, helpompaa minusta näin. Närästys on edelleen ystävänäni, mutta se ei ole onneksi ollut kovin häiritsevää, vaikka sitä ilmeneekin pitkin päivää. Ja vauva ei edelleenkään osaa häiritä minua liikkeillään. Liikkeet tuntuvat pääosin todella mukavilta. Supisteluja ei ole ollut edelleenkään, ei ainakaan niin että olisin niitä varsinaisesti tunnistanut.

Kaikenkaikkiaan mulla on ihan hyvä olla, eikä raskaana olo ole vieläkään alkanut yhtään tuskastuttaa. Enemmänkin on alkanut jännittää, et apua, miltä se sitten tuntuukaan kun kohta en enää olekaan raskaana!

**pikku lisäys:**

Tosiaan, unohdin vielä mainita, että nyt verenpainelääkityksen ansiosta nuo verenpaineet on jo pikkuisen laskeneet.