Tänään kävin siis hakemassa sikainfluenssarokotteen. Itsehän pohdin pitkään rokotteen ottoa, mutta keskustelu isäni kanssa sai minut vakuuttuneeksi, että rokote todella kannattaa ottaa. Ja nyt se on otettu.

Mitään kummempia oireita ei toistaiseksi ole tullut. Lihas, johon rokote pistettiin, on jonkin verran kipeytynyt, mutta mitään päänsärkyä, huimausta, nivelsärkyjä, tms. ei vielä ole ilmaantunut.

Ärsyttävä juttu muuten tapahtui siellä jonossa, kun ihmettelin sitä systeemiä miehelleni, joka oli jäänyt ulos parkkeeraamaan autoa, niin joku nainen kimpaantui mulle ja alkoi keuhkoamaan, että "tämä yksi ja sama jono on sekä tavalliselle, että possuinfluenssalle". No, mä sitten painelin jonon perälle, mutisin kyllä jotain, että ettei nyt vaan kukaan luule, että yritetään etuilla. Huoh. No, sitten vartin kuluttua, kun pääsin suunnilleen puoliväliin jonoa, meidän neuvolatäti huusi mulle että on mun vuoro, ja pahoitteli sitten siellä huoneessa, ettei aikaisemmin ollut mua bongannut jonosta. Että raskaana olevat ja lapset poimitaan sieltä edelle, kun ovat sikainfluenssarokotetta hakemassa. Hemmetti ettei se tyly korppikotka enää sattunut olemaan paikalla silloin :P No, ei mua jonottaminen haitannut, et eipä siinä mitään.

 

Vauva on ollut ihan hassu. Öisin kun nukun, sen liikkeet tuntuu nykyään todella selvästi, ja välillä sen liikkeet tulee uniin asti. Tuntuu ihan erilaiselle kuin aikaisemmin. Maha tuntuu menevän vähän niinkuin vesisänky. Mutta siis vai sisäpuolelta.  No luinkin jostain, että vauva alkaa nyt täyttää koko kohdun, että siitä varmaan johtuu tuo vesisänkytuntemus. Tai sitten ei.

Ihan käsittämätöntä on muuten sekin, että luin jostain vauvan olevan tässä vaiheessa keskimäärin jo lähes 30cm pitkä, kokomitaltaan. Uskomatonta, miten iso se jo on. Kun ajattelee, että syntyessään se on vain uunnilleen 50cm. Se ei enää olekaan mikään pienenpieni papu! 

Uskomatonta, miten aika menee ihan siivillä. Nyt onkin enää 16 vikkoa laskettuun aikaan, ja kuinka nopeasti sekin mahtaa mennä. Kohta meillä on jo pikkuinen täällä. Aika hurjaa!

Tuosta tulikin mieleen, että meillä ei ole mitään työnimeä vaavalle. Meillä oli alkuun sellainen, mutta jotenkin se ei sopinut loppujen lopuksi meidän uuhun, ja nyt se on ollut sitten puheissa aina vaan vaava tai vauva. Nyt etenkin, kun itse tietää sukupuolen (ja myös sen, mikä vaavan nimeksi lopulta tulee) , olisi paljon vaikeampi enää keksiä mitään sopivaa työnimeä, kun ei haluta kuitenkaan paljastaa sukupuolta vielä.. Mutta, onhan se vaavakin ihan hyvä

 

Ja vointi noin muuten on ollut ihan ok. Eilen kisasin vielä viimeisen kerran agilityä, ja tuntui ihan hyvältä. Ainoa vaan, että jälkeenpäin olikin sitten selkä aika kipeä. Mulla oli kaikenlisäksi toi Anitan baby belt, joka tulee mahankin päälle. Se on ihan surkea. Luulin aluksi, että se olis parempi kuin tollainen "pelkkä" vyö, mutta höpönhöpön. Tuo vyö ei pysy mitenkään paikallaan, vaan nouse aina jonnekin puoleen selkään, oli se sitten miten kireällä vaan, eikä sitten tue lainkaan. Eli on ihan tyhjän kanssa. Onnekseni ostin kaverilta samaan aikaan kokeeksi myös tuollaisen toisenlaisen tukivyön. Se pysyy aivan loistavasti alhaalla, ja sitä saa kiristettyä monesta eri kohtaa, ja se tukee ihan oikeasti. Nyt vaan sitten en sitä löytänyt lähtöhässäkässä, ja oli väärä vyö kisoissa :(

No, mutta muuten jäi hyvä fiilis, ja tästä on hyvä sitten jatkaa taas äitiysloman jälkeen.