No niin, neuvolalääkäri jälleen takana.

Ensin siis oli neuvolan puolella punnitus ja verenpaineen mittaus. Olin jo ehtinyt unohtaa, että viimeksi verenpaine oli aavistuksen koholla, joten kun neuskitäti sanoi, että lähtee hakemaan verenpainemittaria, muistin sen yhtäkkiä, ja mulle iski kai kamala paniikki. Sen ansiosta verenpaine oli entistä korkeampi, ja kun näin lukemat, mua alkoi heikottaa ja oksettaa. Reagoin niin jännitykseen. No, sovittiin seurannasta, seuraavan kerran mennään tiistaina mittaamaan verenpainetta.

No, sitten pökkyräisenä siirryin lääkärin huoneen puolelle. Käytiin verenpaineasia läpi, kuunteli sydänäänet, oikein hyvä n. 130. Ja sitten oli sisätutkimus. Kaikki oli kunnossa, kohdun  suu edelleen kiinteä, kiinni, ja 3cm. Sf-mitta 23cm, eli keskikäyrän vähän alapuolella.

No selkäjuttuihin tuli sen verran selvyyttä, että viime aikojen napsahdukset ja rusahtelut johtuvat siitä että mun lantio on jotenkin irronnut, ja puolet lonksuu sitten osin siksi. Fyssarille pitäisi muistaa vihdoin varata aika, ja parasetamolia sitten jos on kipuja.. mikäli se auttaa.

Kysyin sitten lääkäriltä vielä tuosta painonnoususta, kun hoitaja ei punnitukseen reagoinut mitenkään. Sanoi, että juu no, onhan se vähän turhankin nopeasti noussut, kun on jo 13kg tullut lisäkiloja, mutta toisaalta toisilla tulee 20kg raskauden aikana. Ja sanoi että ei mitenkään hälyttävää ole. Eikä mua ainakaan toistaiseksi ole siis lähetetty sokerirasituksiin, joten sen suhteen saanen huokaista.

Nyt sitten mietityttää tietysti tää verenpaine. Mutta mitään oireitahan mulla siihen liittyen ei ole ollut, ja pissa oli täysin puhdas, joten ilmeisesti syytä huoleen ei ole. Lääkäri kuitenkin mainitsi jotain jostain lääkityksestä, mikäli verenpaine kohoaa. No, sekin selvinnee myöhemmin.

Vähän outo olo jäi tällä kertaa kuitenkin. Ja sitten vielä kotonakin heikotti ja oli niin huono olo, että nukuin melkein koko päivän sohvalla.

No, mutta tänään sitten saapui äitiyspakkaus! Vasta muutama päivä sitten sain päätöksen, jossa luki että toimitetaan kahden viikon sisällä, ja näin nopeasti olikin jo pakkaus postissa, vau KELA! Oon kyllä tosi tyytyväinen tuohon pakkaukseen, en vielä kunnolla penkonut sitä, mutta vaatteet näyttävät näin kotona paljon kauniimmilta kuin niissä kuvissa. Yksi vain taitaa olla sellainen mitä en varmastikaan tule ikinä käyttämään. Ja mä kyllä tykkäsin tosta makuupussista, musta se on nätti <3

Kaveri lupasi mulle myös sen lapsen pakkauksessa tulleen vanupuvun, kun tän vuotisessahan ei enää vanupukua ole. Sen tilalla on tuo villasekoitepuku, joka vaikuttaa myös aivan loistavalta, ja on ihanan tuntuinen. Ja ennestäänhän meillä on jo yksi männävuotinen toppapuku. Se tosin on niin suuri, että menee sitten varmaan ensi syksynä meidän pikkuiselle. Ensi talveksihan mulla on jo ostettuna ihan pikkuinen ruudullinen toppahaalari, sekä kevääksi pikkasen isompi sellainen "vanupuku" tai pehmopuvuksi mä niitä sanon, tuo on semmoinen samettipintainen. Voisi joku kerta noista mun ehdottomista suosikkivaatteista ottaa vaikka kuvia tänne blogiin, nyt kun se niiden  värikään ei ole enää suuri tarkoin varjeltu salaisuus ;)