Nyt on sitten jo 2010, vuosi jolloin meidän esikoinen syntyy. Ja koska kuukausi vaihtui samalla tammikuuksi, niin laskettu aika on jo ensi kuussa! Uskomatonta.

Viime neuvolassa kaikki oli hyvin, verenpaineet olivat jääneet sinne samalle tasolle, ja painoakin tullut vain n. 500g/viikko. Hemoglobiini tosin oli edellisestä 121 tippunut lukemaan 109, ja nyt sitten terveydenhoitaja päätti antaa mulle kokeeksi obsidan kuurin viideksi päiväksi (kaksi kapselia päivässä). Ja katsotaan sitten ensi kerralla miltä hemoglobiini näyttää, että tarviiko jatkaa rautalisällä vai ei. Toivon mukaan ei, sillä ainakaan tosta obsidanista mun vatsa ei tykännyt lainkaan. Päätinkin, että jos rautalisää vielä myöhemminkin tarvin, niin kokeilen kyllä muitakin valmisteita sitten.

Seuraava neuvola on varattu ensi viikon perjantaille, ja viimeinen neuvolalääkärikin on nyt jo varattu, se on tammikuun lopulla. Sitä ennen on kylläkin vielä yksi neuvolakäynti tammikuun puolivälissä.Ja helmikuussahan neuvolakäyntejä onkin kaiketi kerran viikossa

Joulu meni aika kivuttomasti. Käytiin mun vanhempien luona saunomassa ja syömässä. Siellä on poreamme, ja siinä lilluminen teki kyllä ihan älyttömän hyvää! lantionseudun kivuista ei ollut tietoakaan! Joulupöydässä sai herkutella, mitä nyt hiukan ärsytti että mädit oli kiellettyjen listalla.. Ja sen jälkeen jaettiin lahjat. Vauvallekin oli muutama ihana paketti.

Uusi vuosi meni kotosalla, tehtiin uuden vuoden siivous, joka oli samalla hieman valmistelua vauvaakin varten, kun olin päättänyt että ennen kuin vauva tulee, täällä täytyy tehdä suursiivous. Se on vielä osittain kesken, mutta ihanalla alulla jo. Joulun alla kotiin haettu pinnasänkykin on nyt jo kasattuna makuuhuoneessa. Vielä pitäisi pestä vauvan petivaatteet ja vaatteet. Vaatteita en kuitenkaan viitsi pestä ennen kuin saadaan hankittua pari uutta lipastoa vauvan vaatteita varten, tarkoitus olisi sunnuntaina pentunäyttelyreissulla käydä Ikeassa. Ennen sitä voisin siis aloittaa niillä petivaatteilla. Hajusteettomat pesuaineet onkin jo valmiiksi hankittuina.

Jospa seuraavan viikon aikana saisi ne vaatteetkin pestyä, niin alkaisi kaikki tärkeimmät olla valmiina. Nythän alkaa laskettu aika pikkuhiljaa olla jo niin lähellä, ettei voi varmuudella tietää, vaikka lähtö olisikin ihan nurkan takana. Vaikka oikeasti uskonkin vakaasti että tämä menee yliajalle.

Vauva on edelleen ollut aika rauhallinen. Välillä möyrii isommin, vaihtaa vähän asentoa, mutta ei kovinkaan paljoa potki tai riehu.  Muljuaminen näkyy masun pinnalla silloin tällöin, enimmäkseen vain tuntuu pientä liikehdintää. Ja useimmiten vaava vain nukkuu. Neuvolassa se oli pää alaspäin, ja se pää oli tuolal tosi alhaalla. Vielä se ei tietenkään ollut kiinnittynyt, ja aina silloin tällöin se onkin vähän liikkunut eri asentoon, mutta enimmäkseen pitää päätä tuolla alhaalla keskellä. Siellä ne hikatkin sitten aina tuntuu :)

Selkäkivut on edelleen olleet aika pahoja, ja nyt luulen ehkä jo tietäväni mikä on harjoitussupistus. Mikäli olen oikeassa, niin niitä on sittenkin aina silloin tällöin ollut, etenkin jos olen joutunut pitkiä aikoja seisomaan/kävelemään. No, niillä nyt ei niin ole merkitystä, joten ei haitanne mitään, vaikken niitä tunnistaisikaan.

Ai niin, vaunutkin laitettiin kokonaan kasaan ja ne muuttivat olohuoneeseen odottamaan vauvaa, joten tässä kuva vaunuista: 

 

ps. HANNAMAARIA, mikäli luet tätä, niin olisi todella mukavaa saada kutsu blogiisi, kun kertya noinkin kohtalotovereita tunnutaan olevan :D Jotenkin kummallisesti tuo kommenttisi oli vain jäänyt aikaisemmin minulta huomaamatta.