Täytyy vähän nyt vielä täsmentää edellistä kirjoitusta, kun tuntuu, että se on saatettu hiukan ymmärtää väärin.

Mä en siis varsinaisesti stressaa lisäkiloja. Sehän on selvä, että raskauden aikana tulee painoa lisää. Eikä mua häiritse se ollenkaan. Mä oon aina ollut normaalipainoinen, ja ihan hyvässä lihaskunnossa. En pätkääkään  epäile, ettenkö palautuisi synnytyksen jälkeen vielä ihan entisen painoiseksi.

Lähinnä vaan epäilyttää, kun joa puolella sanotaan tuosta painon noususta niin eri tavalla. Että mikä on normaalia ja mikä liikaa. Ja kun tuo painonnousu on myös kovin yksilöllistä. Ja nyt olen myös käsittänyt, että se on tapauskohtaista, mikä lasketaan normaaliksi. Niin vähemästäkin menee hiukan sekaisin. Mulla on tullut painoa tähän asti enemmän, kuin mitä keskimäärin tulee painoa koko raskauden aikana. 

Olen antanut itseni ymmärtää, että joskus painonnousu voi olla merkki myös raskausdiabeteksesta, tms. Mutta siitä sitten toki sanotaan neuvolassa, ja laittavat sitten sokerirasituksiin tarvittaessa.

Ylihuomenna onkin neuvolalääkäri.

Lääkäriltä aion kysellä näistä kivuista, että mistä mahtavat johtua, ja voiko niitä jotenkin vättää. Mullahan siis on alaselkä todella kipeä, ollut alusta asti, ja paheee vain koko ajan. Selkäkivun lisäksi on nyt noin kuukauden ajan ollut mukana alavatsan kipu. Siihen sattuu ikäänkuin samalla tavalla kuin selkäänkin. Erilaisissa asennoissa, tuolilta ylös noustessa, kävellessä, tai muuten liikkuessa. Ja esim. jalan nostaminen, tai koukistaminen tekee kipeää alavatsaan. En oikein osaa kuvailla kipua, mutta se on enemmänkin jonkinlaista tukikudoksien kipua, ehkä lihassärkyä. En oikein tiedä. No, näiden kipujen vuoksihan en sitten tosiaan oikein pysty esim. itse laittamaan kenkiä jalkaan, kun kumartuminen ja kurkottaminen sattuu. Harvemmin pääsen tuoliltakaan ilman apua ylös, sattuu joko vatsan puolelle, tai sitten selkä menee lukkoon.

No, mutta, edelleen kuitenkin pystyn jotain muuta tekemään, kuin vain makaamaan. Hiukan vaivalloisempaa kaikki kyllä nykyisin on. Ja inhottaa, kun on niin kauhean avuton, mitään ei meinaa pystyä itse tekemään. Mulle aika rankkaa, kun olen aina ollut tosi itsenäinen ja omatoiminen.

 
Laitan tähän loppuun vielä tällaisen vertailukuvan, jossa on mun maha eilen, ja mun maha viime huhtikuussa, ennen kuin olin raskaana: