Huh, kohta on enää neljännes jäljellä, eilen laskin että nyt on laskettuun enää kaksi ja puoli kuukautta. Mihin tää aika oikein valuu. Kohta on joulu, ja siitä on enää alle 2kk laskettuun aikaan. Onneksi meillä alkaa hankinnat olla jo tehtynä sentään.

Viime perjantaina oli jälleen "verenpaineneuvola", ja verenpaineet oli jälleen ok. Nyt sitten mulla muuttuu muutenkin seuraavasta neuvolasta jo niin, että neuvolat on tiheemmin (n. joka toinen viikko), joten erillisiä verenpainekontrolleja ei enää ole. Sydänäänet kuunneltiin myös samalla, ja hyvältä kuulosti, vauva myös liikkui koko neuvolakäynnin ajan, ja siinä pöydällä kun makasin, niin terkkari näki mahan pinnalta vauvan käsien liikkeet. Harmi vaan että mies ei juuri sillä hetkellä sattunut masua katsomaan. Samana aamuna tunsin myös hikan ensimmäistä kertaa. Terkkari tutkaili pyynnöstäni myös vauvan asentoa, ja se ei kuulemma ollutkaan ihan poikittain, kuten olin luullut. Vaavahan oli pari viikkoa ollut suunnilleen samassa asennossa. Neuvolan jälkeen illalla se sitten päätti vaihtaa totaalisesti puolta, ja nyt on  taas useamminkin vaihdellut asentoa.

Muutenkin liikkeet on aavistuksen mun mielestä voimistuneet, ja liikkuu myös päivisin pikkuisen enemmän kuin ennen. Edelleen väittäisin kyllä aika rauhalliseksi tyypiksi, ja liikkeet on edelleen aika pehmeitä muljahteluja, tai tietynlaista "kutittelua".

Nyt ihan lähipäivinä mua on sitten alkanut vaivaamaan aika säännöllinen närästys. Oli pakko eilen pyytää mies tuomaan apteekista rennietä, joka onneksi auttoi. Mullahan ei ennen ole oikeastaan koskaan närästänyt, joten tää on aika erikoista :D Viime viikolla tuli myös aamulla yhtäkkiä tosi huono olo ennen aamupalaa, ja samantien annoin ylen. Onneksi tuo nyt ei kuitenkaan ollut toistuvaa lajia. Sehän oliskin ollut tässä vaiheessa kiva saada aamupahoinvointi kaveriksi!

Viime lauantaina sitten koin uuden rajoitteen. En pystykään enää oikein ajamaan autoa. Mulalhan on tosiaan tuo koko lantion alue antanut periksi, ja tavallaan levähtänyt, joten autoa ajaessa, kun siirrän jalkaa polkimilla, sattuu niin perkeleesti mm. häpyliitoksen(?) alueelle. Ajelin nimittäin pentunäyttelyyn Helsinkiin ja takaisin, ja siinä matkan aikana pariin otteeseen tulvahti kyllä kyyneleet silmiin kivusta. No, ei siinä vielä kaikki, nimittäin  tämän reissun jälkeen ei sitten kävelemisestäkään tullut mitään. Samaan paikkaan sattuu ja kovasti. Eli selkeästi tuo auton ajaminen rasittaa nyt aika kovasti lantionseutua, ja etenkin tuota etupuolta, joten jatkossa mä vaadin pidemmille matkoille ehdottomasti kuskin.

Viikonloppu oli siis aika kivulias, mutta nyt alkaa onneksi taas hiukan helpottaa lepäämisen myötä. Onneksi, mä jo ajattelin kauhulla et jos ne kivut ei helpotakaan ennen synnytystä.

Mutta kivuista huolimatta, edelleen on ihanaa olla raskaana <3

 

Tässä tasaviikon masukuva: 

Ja pari niitä vaatteita: