Tänään kävimme piipahtamassa neuvolassa miehen kanssa. Lähinnä käytiin ilmoittamassa sinne tiedot ja vähän ihmettelemässä sitä että missähän vaiheessa raskautta tässä mennään.

Neuvolantäti aikansa pyöritteli kalenteriaan, ja loppujen lopuksi totesi, että laittaa lähetteen lasketunajan varmistamisultraan. Eipä tuosta kovinkaan helppo ole selvää ottaa, kun kuukautisia ei ole reiluun pariin kuukauteen ollut, mutta siinä välissä ehti vähän aikaa syödä pillereitäkin, ja sitten vielä tein niitä miinustestejäkin tuossa joku aika sitten.

Ensimmäinen neuvola-aikakin saatiin heinäkuun alulle.

Yksi aika mielenkiintoinen asia tuli ilmi tuolla neuvolassa kun kerroin etten meinannut millään uskoa raskaustestin tulosta todeksi. Neuvolantäti kertoi että plussa ei ole koskaan väärässä. Miinustulos voi olla virheellinen, mutta plussa vaatii aina istukkahormonia syntyäkseen. Tätä en ollut tiennytkään, luulin aina että virhemarginaalia on molempiin suuntiin.

Toivottavasti pian saadaan postissa kutsu ultraan, jotta selviää missä mennään. Kylläpä on jännittävää tämä odotus.

Iltapäivästä sitten ajeltiin mun äidin luokse kylään ja kertomaan ilouutisia. Ja iloisenahan hän ne vastaan ottikin. Muutama kyynel taisi vierähtää, ja toki siinä kovasti halailtiin.

Tissit on hirmu kipeenä ja mahaa vihloo silloin tällöin. Toivottavasti masussa kuitenkin kaikki hyvin.