Huh, pitkästä aikaa hyvin nukuttu yö takana. Särkylääkkeiden voimalla tosin. Muutoinkaan ei nukkuminen ole enää niin pahantuntuista, kun laitoin erään kovemman alustan petarin ja lakanan väliin, koventamaan mun sänkyä. Ehkäpä tämä tästä.

Päiväsaikaan selkä on edelleen kipeä, etenkin lantion alue (etupuoleltakin) ja lonkat, mutta nykyisin rasittuu myös yläselkä milloin mistäkin.

Muuten on edelleen ihanaa olla raskaana. Vaavan liikkeet ei tunnu pahoilta, päinvastoin, ne on edelleen tosi pehmeitä. Ne ei edelleenkään näy mahan pinnalle, eikä ne häiritse mua millään tavalla. Potkuja ei tule kylkiluihin, tai potkut ylipäänsä ei ole kovinkaan teräviä.  Vaava hengailee aika alhaalla masussa, selkeästi "naparajan" alapuolella, ja mun järkeilyn mukaan se köllii siellä poikittain. Toistaiseksihan sillä ei mitään väliä olekaan miten päin hän siellä masussa asustelee.

Viikonloppuna sain taas paljon kummasteluja osakseni masun koosta. Monet olivat taas ihan ymmyrkäisenä, että miten voi vielä niin paljon olla jäljellä, ja noin suuri maha jo. Heh, onhan se aikamoinen pallo, kun vertaa moniin muihin, jotka menee tässä samoissa.

Oli myös kiva nähdä tuttavaa, jolla on ihan samoihin aikoihin LA kuin mulla, ja vertailla taas kokemuksia ja tuntemuksia. Viimeksi nähtiin ennen rakenneultraa.