Jane on käynyt jo kaksi kertaa neuvolassa, ja kerran neuvolalääkärilläkin tähän mennessä.

Kotiuttaessahan paino oli siis 3209g (jo nousussa) ja pituus 50cm.

Nyt viimeksi 1kk-neuvolassa painoa oli jo 4085g ja pituutta 53,8cm. Jane siis kasvaa keskikäyrän tuntumassa, hiukan siinä yläpuolella pituutta, ja paino on noussut huimaa vauhtia sitten ensimmäisen neuvolan, ja sekin on jo keskikäyrällä.

Elämä vauvan kanssa on muutenkin sujunut kaikinpuolin mallikkaasti. Jane ei valvota öisin, se nukkuu yöllä hyvin, ja herää vain syömään, ja kun masu on taas täynnä, käy takaisin nukkumaan. Päivisin nukkuminen on nyt hiukan alkanut vähentyä ja unet ovat usein lyhyempiä kuin ennen. Mutta sitten yleensä jos lähdetään kaupungille, tai johonkin tapahtumaan, saattaa Jane nukkua pitkiäkin aikoja, yleensä koko shoppailureissu menee unessa.

Jane on myös oppinut jo paljon uusia asioita, hän esimerkiksi kannattelee omaa päätään jo melko hienosti, availee käsiään, ja hymyilee tahallisesti toisinaan. Muutamia pieniä juttutuokioitakin tuo on jo pitänyt, mikäli on oikein hyvälle päälle sattunut.

Palaan asiaan taas joku toinen päivä, nyt lähden seurustelemaan Janen kanssa :)

Leikkaus sujui hyvin ja toipuminen oli yllättävän nopeaa. Torstaina aamulla pääsimme jo kotiin.

Yritän tulla kirjoittamaan tarkemman raportin synnytyksestä ja sairaala-ajasta vielä myöhemmin, mutta nyt hetken aikaa keskittynen ihan  rauhassa tähän äitinä oloon.

*muoks* meinasi unohtua vielä kuva pikku-prinsessasta:

Sydänkäyrällä vauva kiemurteli ihan koko ajan, sitä selkeästi ärsytti, että taas sitä yritettiin salakuunnella. Kuitenkin käyrä oli ihan hyvää, hiukan vain katkonaista. Ultrassa painoarvio oli jo lähemmäs 3100g, virtaukset olivat säännölliset, ja lapsivettäkin oli runsaammin kuin aikaisemmin.

Eilen oli sitten verikokeiden vuoro. Sain siellä sitten kuulla, että ihan hyvin olisin voinut käydä labrassa jo torstaina samalla reissulla kuin ultrassa. No, onneksi meillä ei ole pitkä matka sairaalalle, eikä meillä mitään erikoista tekemistäkään ollut perjantaina. Paitsi, olishan sen verikokeen voinut ehkä mieluummin antaa jonain muuna päivänä kuin omana syntymäpäivänään :D

Nyt sitten on enää nämä pari päivää jäljellä. Sitä on alkanut miettiä, että onko kaikki nyt ihan varmasti valmiina? Sairaalakassin olen käynyt läpi jo pariin otteeseen, mutta mitäs kaikkea muuta tässä nyt vielä piti muistaa laittaa valmiiksi? Ei kai jotain tärkeää ole unohtunut?

Todellisuudessa kaikki on varmaan juuri niin valmiina kuin tarviikin, ja loput voi laittaa sitten vaikka vauvan saavuttuakin.

Vauvalle tuli hikka juuri siinä kun piti sydänääniä kuunnella, ja sitten piti vähän aikaa odotella, että hikka laantui, jotta saatiin sellainen normaalisyke kuuluviin.

Hassulta tuntui kyllä kun lähtiessä terkkari huikkasi, että seuraavan kerran tavataankin sitten nyytti kainalossa. Vaikka niinhän se onkin.

Viime viikolla siis äitiyspolilla kontrolliultrassa kaikki hyvin, paitsi että verenpaineet olivat silloin taas koholla, joten sovittiin, että tarkkailen verenpaineita viikonlopun yli, ja mikäli ne ei laske, niin lääkitystä lisätään. Mutta ilmeisesti olin torstaina vain yliväsynyt, sillä sen jälkeen verenpaineet on olleet taas ihan hyvät, eli lääkitystä ei kuitenkaan jouduttu nostamaan.

Tämän viikon torstaina meillä on kuitenkin vielä yksi kontrolliultra, ihan noiden mun verenpaineiden takia, ja perjantaina vielä labrassa verikokeet leikkausta varten.

Nyt on sitten viikko vielä aikaa laittaa kotia valmiiksi. Vauvalle onneksi oikeastaan kaikki onkin jo valmiina. Eli lähinnä täällä on siivottavaa ja järjesteltävää vain.

Viimeinen odotusviikko on nyt siis menossa, ja kohta meillä jo onkin oma vauva :)

Tässä vähän kuulumisia:

Paino oli noussut huomattavasti vähemmän kuin tähän asti
RR     137/95 (lääkkeet ovat siis vaikuttaneet, ja paineet on nyt normaalit, eikä enää tarvitse kotona mittailla)
SF     32 (Laskenut viikossa 1cm)
Pissa -
Syke 140
Liikkeet ++

Jotenkin oletinkin ton painonkin nousun vähän hiipuvan nyt kun suoli täälläkin on toiminut taas hyvinkin liukkasti jo hetken aikaa. Ja ihanaa kun tosiaan verenpainelääkkeet tehoaa. Nyt sitten odotellaan torstaita, jolloin ultran jälkeen lyödään lopullisesti se sektiopäivä lukkoon. Neuvolan terkka arveli, että melko varmasti aikaistavat sektiopäivää, koska lapsivettä tosiaan oli sen verran vähän. Mutta se selviää tosiaan lopullisesti sitten torstaina.

Eli, ihan kohta tämä meidänkin vauva on maailmassa! 

Yksi neuvola meillä jäi välistä, kun auto hajosi juuri edellisenä iltana, ja oli korjaamolla sitten kun olisi neuvolaan pitänyt mennä. Sain kuitenkin sitten uuden ajan saman viikon perjantaille, 22.1.

Mun verenpaineet oli edelleen pysyneet aika korkeina, olen niitä kotona siis mittaillut neuvolasta lainatulla mittarilla.Lisäksi mulla oli ilmennyt aika paljon pistävää ylävatsakipua. Joten näiden oireiden, sekä vauvan perätilan vuoksi sain lähetteen äitiyspolille.

Kutsu tulikin seuraavalla viikolla, torstaiaamuna oli aika klo. 8. Samana päivänä kuin olisi ollut mun viimeinen neuvolalääkäri, jonka nyt sitten peruin. Kutsussa sitten lukikin että aika on perätilan kääntöyritykseen, vaikka neuvolassa minulle oli sanottu, että tällä kerralla perätarjonta vain tarkastettaisiin, ja kääntöä yritetäisiin myöhemmin. Lisäksi kirjeessä luki, että isä ei pääse mukaan toimenpidehuoneeseen, ja mulle meinasi iskeä paniikki, koska olin kuullut että se kääntäminen sattuu.

No, sitten torstaina aamuvarhain lähdettiin päksiin. Parkkipaikka löytyi heti, ja vielä synnäriä lähimmältä parkkipaikalta. Ja sisälläkin päästiin melkein  samantien käyrälle. Jossain kohtaa joku hoitaja kävi kertomassa, että lääkärit saapuvat paikalle vasta puoli yhdeksältä. Ja jossain kohtaa meistä tuntui että meidät oli unohdettu, sillä loppujen lopuksi makasin siinä yli tunnin. No, lopulta meidät päästettiin sieltä pois, ja kohta pääsinkin jo toimenpidehnuoneeseen.

Lääkäri oli aivan ihastuttava. Selitti kaikki asiat rauhallisesti ja ystävällisesti, sekä todella yksityiskohtaisesti. Heti alkuun käytiin läpi mun verenpainemittaukset, ja yläpaine (170 hujakoilla) oli ollut aivan liian korkea, alapaine (100 pinnassa)  korkea, mutta ei ihan hälyyttävän rajan yli. Kuitenkin tuo yläpaine oli jo sellainen, että vaatii lääkityksen.

Seuraavaksi käytiin läpi tämä perätila-asia, ja hän kysyi heti, olenko miettinyt mitä jos vauva ei käänny. Sanoin, että siinä tapauksessa haluaisin  suunnitellun sektion. Lääkäri sanoi, että koska olen ensisynnyttäjä, sitä minulle olisikin ehdotettu. Hän kertoi vielä kaikki perätilasynnytykseen (alateitse) liittyvät riskit, ja mikä kaikki ensisynnyttäjällä lisää riskejä. Seuraavaksi hän ekrtoi minulle kaikki sektioon liittyvät riskit. Edelleen valitsin sektion. Lopuksi hän kertoi minulle vielä kääntämisyritykseen liittyvät riskit.

Sitten vauva ultrattiin. Vauvan peppu oli todella alhaalla. lääkärillä tuntui olevan vaikeuksia löytää jalkojen asentoa sieltä pepun alta, kun ilmeisesti vauvan peppu on tosi syvällä lantiossa, ja tavallaan jossain häpyluun alla. Vauvan pää oli tuossa navan kohdilla, selkä mun vatsan oikealla puolella, ja sitten loppujen lopuksi selvisi, että jalat on koukussa pyllyn alla, lääkäri puhui ns. pakarajalasta. Vauvalle tehtiin painoarvio, tällä kertaa se oli 2663g, eli edellisen ja tämän perusteella kasvaa keski- ja alakäyrän välillä. Hyvän kokoinen, mutta ei mikään suuri siis. Kaikki istukan virtaukset, sekä vauvan vyötärönmitta olivat kunnossa. Eli vauva tuntuu saavan kaiken tarvitsemansa. Ainoa pikkuinen huolenaihe oli se, että lapsivettä on hiukan vähänlaisesti. Vielä normaalin rajoissa, mutta näin aikaisille viikoile kuulemma vähäinen määrä. Lapsiveden vähäisestä määrästä johtuen myös kääntymisen onnistuminen oli aika epätodennäköistä, mutta lääkäri päätti kuitenkin yrittää.

Vauvan pylly oli tosi tiukassa, mutta lopulta se saatiin nousemaan, aikansa lääkäri yritti houkutella vauvaa kääntymään, mutta ihan kuten arvasinkin, ei se mihinkään kääntynyt. Toimenpide ei sattunut lainkaan, eikä oikeastaan tuntunut edes inhottavalta. Vähän väliä minulle sanottiin, että sano heti jos tuntuu pahalta. Hoitaja ja lääkäri olivat todella mukavia!

Vauva siis päätti ettei käänny. Näin ollen meillä on sektio edessä. Toimenpiteen jälkeen mentiin vielä puoleksi tunniksi käyrälle katsomaan että vauvalla varmasti on kaikki edelleen kunnossa. Ja tämän jälkeen kävin verikokeissa raskaustoksemian varalta, ja pääsin viimein aamupalalle. (Toimenpidettä ennen piti olla kuusi tuntia syömättä ja juomatta, mahdollisen sektion varalta.) Aamupalan jälkeen mentiin sitten keskustelemaan tarkemmin sektioajasta.

Sektioaika varattiin alustavasti, mutta koska lapsivettä oli niukasti, haluaa lääkäri vielä varmistaa lapsiveden määrän enenn kuin sektiopäivä lopullisesti lyödään lukkoon. Ensi torstaina menemme siis kontrolliultraan, ja lapsiveden määrästä riippuen sektiopäivää saatetaan vielä aikaistaa.

Sitten muita raskausajan tuntemuksia. Selkäkivut ei ole olleet mun mielestä enää yhtä pahoja. Häpyluuhun sattuu toisinaan enemmän kuin ennen. Vatsa on alkanut taas toimia hyvinkin liukkaasti. Viikkoon ei ole enää ollut hitaasta suolentoiminnasta tietoakaan, päinvastoin. Olen kuullut että vatsan toiminnan kiihtyminen tässä viimeisillä viikoilla on aika yleistä, ja hyvä vaan, helpompaa minusta näin. Närästys on edelleen ystävänäni, mutta se ei ole onneksi ollut kovin häiritsevää, vaikka sitä ilmeneekin pitkin päivää. Ja vauva ei edelleenkään osaa häiritä minua liikkeillään. Liikkeet tuntuvat pääosin todella mukavilta. Supisteluja ei ole ollut edelleenkään, ei ainakaan niin että olisin niitä varsinaisesti tunnistanut.

Kaikenkaikkiaan mulla on ihan hyvä olla, eikä raskaana olo ole vieläkään alkanut yhtään tuskastuttaa. Enemmänkin on alkanut jännittää, et apua, miltä se sitten tuntuukaan kun kohta en enää olekaan raskaana!

**pikku lisäys:**

Tosiaan, unohdin vielä mainita, että nyt verenpainelääkityksen ansiosta nuo verenpaineet on jo pikkuisen laskeneet.

 

Verenpaine on jälleen tarkkailussa. Neuvolassa se on aina kohollaan, mutta kotona ei. Tai no, siis  kotona alapaine on mulle normaali, 80-90, jollekin muullehan sekin kai olisi korkea.

Viime sunnuntaina olin Kaapelitehtaalla pentunäyttelyssä, ja siellä on tosi liukkaat lattiat, eikä mattoja. Ja niistä lattioista on koiraharrastajat aina valittaneet. No, tietenkin mä sitten kehässä koiran kanssa liukastuin, ja kaaduin kuulemma melko pahan näköisesti selälleni. Kaatumiseen liittyi kuulemma mm. ilmalento sekä spagaatti.

Itse kaatuminen ei varsinaisesti sattunut, mutta hetken päästä oli selkä kipeä, ja käveleminen ei enää luonnistunut. Ikeassa käytiin kotimatkalla syömässä ja hakemassa vähän tarvikkeita mm. vauvaa varten, esim. pari uutta lipastoa vauvan vaatteille. Mies sai työntää mua pyörätuolissa, koska en olisi kyennyt kävelemään.

Kotiin palattuamme käytiin sitten synnärillä tarkastamassa että kaikki vauvalla varmasti ok, vaikka vauva olikin liikkunut, eikä mitään supisteluja aiheutunut.

No, kaikki hyvin, paitsi että, ultrassa selvisi että vauva on kääntynyt perätarjontaan!! Vielä perjantaina neuvolassa se oli raivotarjonnassa, ja siinä samassa asennossa se oli viihtynyt jo todella kauan. Pää on ollut hyvinkin alhaalla. Ja tämähän ei siis ole mikään kovinkaan aktiivinen vauva, että kyseessä ei tosiaan ole mikään kuperkeikan heittelijä. Joten, vaikka tässä onkin aikaa kääntyä vielä raivotarjontaan, niin pikkaisen jännittää että jumittaako vaan nyt sitten tuohon perätarjontaan samalla tavalla kuin ennen jumitti raivotarjonta-asennossa.

Noh, sitä seurataan nyt kai sitten vielä ensi maanantaina neuvolassa, ja seuraavan viikon torstaina neuvolalääkärissä, ja sen  jälkeen kai tarkastetaan tarjonta vielä ultralla. Ja mikäli ei ole kääntynyt silloinkaan, niin kokeillaan kaiketi kääntämistä.

Tuo selkäkipu paikallistui lopulta vasempaan lonkkaan, joka säteili alaselkään, reiteen, sekä alavatsaan vasemmalle puolelle. Nyt vihdoin tänään lonkkakipu on alkanut helpottaa, ja tuntuu että pystyn kävelemään. Ja  maatessakin löytyy jo jokunen mukava asento. Ajattelinkin kauhulla jo synnytystä kipeän lonkan kanssa, kun tosiaan en pystynyt olemaan makuullani oikein  missään asennossa.

Mutta, muuten on sillä lailla asiat hyvin, että kaikki on oikeastaan valmista vauvaa varten. Olen pessyt vauvanvaatteet, laittanut pienimmät jo valmiiksi lipastoon, kaikki tärkeimmät hankinnat on tehty, jopa rintareppu (ei ihan se tärkein). Ja sairaalakassinkin olen pakannut jo vauvan osalta.. Itselleni en sitten keksinytkään sinne vielä oikein mitään pakattavaa. Jotain olovaatteita, mutta kun en oikein tiedä mitä..

Viime viikolla muistin myös etten ole hankkinut villahousuja, ja tilasin niitä pikapikaa käytettynä 6kpl, ja ne tulivatkin samantien. Tämän lisäksi olen tuunaillut noita ÄP:n imsejä vähän yksinkertaisemmiksi lisäämällä niihin tarrat. On sitten tuolle isällekin helpompikäyttöiset. Ja olen myös ommellut muutamat sisävaipat, ja eilen hommasin lisää kangasta TSI-vaippoja varten, joten saa nähdä, kohta meidän vauvalla on kamala kasa vaippoja valmiina, eikä ehditä edes käyttää kaikkia :D No, täytyy tehdä sen verran erilaisia, että pääsee sitten niillä vähän kokeilemaan mikä tuntuu parhaalta.

Vielä pitäisi n. 7viikkoa siis paisua :D

Viime neuvolassa kaikki oli hyvin, verenpaineet olivat jääneet sinne samalle tasolle, ja painoakin tullut vain n. 500g/viikko. Hemoglobiini tosin oli edellisestä 121 tippunut lukemaan 109, ja nyt sitten terveydenhoitaja päätti antaa mulle kokeeksi obsidan kuurin viideksi päiväksi (kaksi kapselia päivässä). Ja katsotaan sitten ensi kerralla miltä hemoglobiini näyttää, että tarviiko jatkaa rautalisällä vai ei. Toivon mukaan ei, sillä ainakaan tosta obsidanista mun vatsa ei tykännyt lainkaan. Päätinkin, että jos rautalisää vielä myöhemminkin tarvin, niin kokeilen kyllä muitakin valmisteita sitten.

Seuraava neuvola on varattu ensi viikon perjantaille, ja viimeinen neuvolalääkärikin on nyt jo varattu, se on tammikuun lopulla. Sitä ennen on kylläkin vielä yksi neuvolakäynti tammikuun puolivälissä.Ja helmikuussahan neuvolakäyntejä onkin kaiketi kerran viikossa

Joulu meni aika kivuttomasti. Käytiin mun vanhempien luona saunomassa ja syömässä. Siellä on poreamme, ja siinä lilluminen teki kyllä ihan älyttömän hyvää! lantionseudun kivuista ei ollut tietoakaan! Joulupöydässä sai herkutella, mitä nyt hiukan ärsytti että mädit oli kiellettyjen listalla.. Ja sen jälkeen jaettiin lahjat. Vauvallekin oli muutama ihana paketti.

Uusi vuosi meni kotosalla, tehtiin uuden vuoden siivous, joka oli samalla hieman valmistelua vauvaakin varten, kun olin päättänyt että ennen kuin vauva tulee, täällä täytyy tehdä suursiivous. Se on vielä osittain kesken, mutta ihanalla alulla jo. Joulun alla kotiin haettu pinnasänkykin on nyt jo kasattuna makuuhuoneessa. Vielä pitäisi pestä vauvan petivaatteet ja vaatteet. Vaatteita en kuitenkaan viitsi pestä ennen kuin saadaan hankittua pari uutta lipastoa vauvan vaatteita varten, tarkoitus olisi sunnuntaina pentunäyttelyreissulla käydä Ikeassa. Ennen sitä voisin siis aloittaa niillä petivaatteilla. Hajusteettomat pesuaineet onkin jo valmiiksi hankittuina.

Jospa seuraavan viikon aikana saisi ne vaatteetkin pestyä, niin alkaisi kaikki tärkeimmät olla valmiina. Nythän alkaa laskettu aika pikkuhiljaa olla jo niin lähellä, ettei voi varmuudella tietää, vaikka lähtö olisikin ihan nurkan takana. Vaikka oikeasti uskonkin vakaasti että tämä menee yliajalle.

Vauva on edelleen ollut aika rauhallinen. Välillä möyrii isommin, vaihtaa vähän asentoa, mutta ei kovinkaan paljoa potki tai riehu.  Muljuaminen näkyy masun pinnalla silloin tällöin, enimmäkseen vain tuntuu pientä liikehdintää. Ja useimmiten vaava vain nukkuu. Neuvolassa se oli pää alaspäin, ja se pää oli tuolal tosi alhaalla. Vielä se ei tietenkään ollut kiinnittynyt, ja aina silloin tällöin se onkin vähän liikkunut eri asentoon, mutta enimmäkseen pitää päätä tuolla alhaalla keskellä. Siellä ne hikatkin sitten aina tuntuu :)

Selkäkivut on edelleen olleet aika pahoja, ja nyt luulen ehkä jo tietäväni mikä on harjoitussupistus. Mikäli olen oikeassa, niin niitä on sittenkin aina silloin tällöin ollut, etenkin jos olen joutunut pitkiä aikoja seisomaan/kävelemään. No, niillä nyt ei niin ole merkitystä, joten ei haitanne mitään, vaikken niitä tunnistaisikaan.

Ai niin, vaunutkin laitettiin kokonaan kasaan ja ne muuttivat olohuoneeseen odottamaan vauvaa, joten tässä kuva vaunuista: 

ps. HANNAMAARIA, mikäli luet tätä, niin olisi todella mukavaa saada kutsu blogiisi, kun kertya noinkin kohtalotovereita tunnutaan olevan :D Jotenkin kummallisesti tuo kommenttisi oli vain jäänyt aikaisemmin minulta huomaamatta.